Paimensukuisten lapinkoirien katselmukseen Helsingissä osallistuivat Taikan poika Pete(Kukkipuun Bievla), Oilin poika Onni (Kukkipuun Viertu), Piitun tytär Lempi (Kukkipuun Jeagil) ja Piitun poika Nalle (Kukkipuun Guossa). Kaikki saivat punaiset nauhat ja hyvin kehuvat arvioinnit - totta kai. Nalle sijoittui ryhmässään kolmanneksi ja Pete voitti kehänsä, vau. Kiitokset koirien omistajille osallistumisesta!

 

Kun emäntä oli etelänmatkalla, Milla oli Unan luona hoidossa ja saikin viettää oikein aktiiviloman - etsintöineen kaikkineen. Nukka oli tyttöystänsä Hilpan luona. Ekana päivänä tosin tuli tekstiviesti, että tyttöparille oli tullut ero (juoksut loppuivat ja Hilppa näytti Nukalle kuka on oikeasti kuka). Sitten koirulit jatkoivat elämäänsä olemalla vain ystäviä.

Totutusta poikkeamiset ottaa voimille, maanantain vain maattiin.

Paitsi Lempi joka oli matkoista ja seikkailuista huolimatta tarmoa täynnä.

 

Ja ne harmaat hiukset aiheutti tietysti talon miespuolinen olio. Keskiviikkoiltana päästin Lallin ulos yhdeksän maissa, se viipyy iltapyrähdyksellään yleensä tunnin. Mutta nyt kissaapoikaa ei kuulu kotiin. Käytiin vielä puolen yön aikaan Millan ja Nukan kanssa huhuamassa ja etsimässsä. Ei vilahdustakaan.

Aamulla ei ole kissaa ikkunan takana, ei kipitä kissa vajasta kun ovi avataan......

No, tulihan se sieltä, kun lähdettiin lampaita hoitamaan. Koirat tervehti inisten ja nuollen. Lalli sen sijaan oli sen näköinen kuin sitä olisi sorrettu. Sorrettu tai ei, sen päivän poika oli kotiarestissa.