Sivuvaikutuksia

Edellisessä kirjoituksessa kehuskelin miten somasti Nukka kulkee narussa. Sitä se tekee edelleen . Käytiin taas kylillä ja saatoin leikkiä esiintyväni telkkarissa - siinä "jälkeen"- osuudessa. Mutta sitä minä ihmettelen miksei noissa ohjelmissa ja oppaissa ole kerrottu mitään näiden laumautumis/johtajuus yms tarpomisten sivuvaikutuksista?. Viimeksi kun tultiin Nukan kanssa kyliltä, sohvalla ansaittuja päiväunia nukkunut Milla tuli häntä huiskien tervehtimään. Tai siis yritti tulla. Eräs (nimi alkaa N:llä) katsoi pahalla silmällä ja Milla perääntyi. Eikä se tullut vaikka kuinka kutsuin. No, pistin Nukan vessaan ja päästin Millan tervehtimään ja sitten ulos. Hetken päästä laitoin Nukankin ulos. Itse kurkin ikkunasta, siellä ne olivat somasti yhdessä. Sitten otin narun käteen ja menin ulos. Nukka pyörittää innoissaan häntäänsä ja kipittää luokseni. Kävelin sen ohi ja laitoin narun Millalle. Nyt sitten tiedän miltä näyttää koira jota on lyöty tosi lujasti ällikällä, Kävelytin Millaa hetken pihassa.

Nukalla on juoksu ja sattuneista syistä (kts yllä)

Millakin saa kulkea narussa!

(Jo silloin kun Nukalla oli nuorisorikollisuusvaiheensa, huomasin että taluttimeen pääsy on sille palkkio. Ensin yritin pitää Nukkaa narussa, ettei se ärhentäisi muille koirille. Siitä se vaan nosti volyymia. Niinpä noina kauheina aikoina minulla oli Kaisa ja Milla narussa, turvassa ja Nukka irrallaan, hyljeksittynä. Systeemi toimi. Huh, oli ne muuten kauheita aikoja, onneksi meillä ei ollut silloin blogia - paljolta olette säästyneet.)

Nukalla siis juoksu. Kuuntelen ulvontaa ja kuljetan koiria narussa. Tosin metsässä päästän ne irti - nythän siellä ei ole koiria, kun koirien kiinnipitoaika, vai mitä.

Tässä harjoitellaan paikallaan pysymistä remmien irroituksen jälkeen.