Nukan kanssa teimme ennen juhannusta matkan Sulholaan.

Tietysti muistelin sinne ajaessa kauhukertomuksia nartuista jotka "suoraan syöksyivät onnettomien urosten kimppuun". Mutta Nukkahan lähestyi sulhoaan niin keikistellen ja asettui tanakasti seisomaan, valmiina toimeen. Ja yritystä oli:

Toiveet oli siis korkealla, mutta ei siitä sitten valmista tullut. Sulho oli täydellinen herrasmies, joka hyppäsi alas heti, kun Nukka päästi pienenkin urinan. Yritin selittää sulhoparalle, ettei meillä tuollaisia ääntelyitä noteerata.

"Tässä seison, enkä muuta voi"

Yritettiin sitten talon toista urosta, nuorta ja innokasta, joka ei Nukan viesteitä piitannut. Ja sitähän Nukka ei voinut sietää, vaan homma meni hampaiden kalisteluksi.

Kolmena päivänä yritettiin. Kolmantena päivänä ei kumpikaan ollut enää kovin innostunut.

"Tultais jo pois!"

Eli ei tule pentuja. Harmittaa tietty, varsinkin kun vaikutti ensin niin lupaavalta ja sulho oli tosi hieno koira. Kiitokset sulhon kotijoukoille muuten mukavasta tapaamisesta.

Kotona Nukka on sitten ulvonut haikeasti kaikkien mahdollisten urosten perään.

Juhannusta vietettiin perinteisin menoin. Koirat pitävät juhannuksesta:

Millan erityisbonus.

Juhannusyön valvoja.( Kaikenlaisten kiireiden vuoksi Rikkaa on taluteltu vain pihapiirissä noin viikon verran. Jaa, jaa ei sen karkaamista ainakaan tarvitse pelätä. Tänään ajattelin viedä sen oikein kunnon kävelylle, mutta ei onnistunut. "Mie en lähe pihasta mihkään! En! En!"  Kun olin saanut sen kulkemaan kanssani pari askelta, luovutin. Mietin tätä huomenna.)

Helteet saavat kaikki siestan viettoon.