Lumisateella emännän täytyy yrittää olla tarkkana. Eli koiria ei sovi unohtaa ulos - niitä voi näet olla vaikea löytää.

Lunta on jo reilusti ja kävely on aikamoista rämpimistä.  Ei toki koirille: ne menevät sujuvasti hangessa loikkien tai kauhoen. Minä olen siirtynyt suksilla rämpimiseen eli umpihankihiihtoon.  Samalla on aloitettu joka talvinen siedätyshoito Millalle. Millalla on näet aukean lumikentän-kammo. Kauan, kauan sitten olimme eräänä kevättalven päivänä jäällä hiihtelemässä. Oli mainio hankikanto. Ja sitten keskellä järven selkää hanki humahti - se todella kuului ja ääni kiiri pitkin aavaa kenttää. Milla lähti paniikkissa juoksemaan kohti rantaa. Me Kaisan kanssa perässä. Kesti hetken että Milla rauhoittui. Mutta sen perästä on meillä joka talvinen operatio totuttaa Milla jäällä liikkumiseen: ensin lyhyitä matkoja, lähellä rantaa, tutuilla pelloilla jne. Parhaaseen hiihtoaikaan Milla sitten kulkee jäällä normaalisti. No niin, lähdimme hiihtämään lähipelloille, kohteena tupakkitaukolato. Teen latua ja koirat tulee perässä.Puoli välissä peltoa Millan hermo pettää ja se säntää kohti metsäsaareketta ja latoa. Tullaan Nukan kanssa ladolle ja istun levähtämään (!?). Pari minuuttia Milla istuu sylissäni, sitten helpottaa. Palatessa Milla kulkee porukassa.

Talven tekosiksi voidaan varmaan lukea myös seuraavat tapahtumat.

Aamuinen kohtaaminen. Palattiin koirain kanssa aamukävelyltä , vielä hämärää, rantatietä pitkin. Yhtäkkiä koirat pinkaisee juoksuu ja kuuluu pari haukahdusta. Arvelen, että orava. Kun pääsen kotitielle, huomaan että siellä on neljä koiraa. Hilppa ja Lempi, ei sittenkään! Nämä koirat ovat vääränvärisiä ja -kokoisia!!! Heittäydyn maailman- huolettomimman- oloiseksi. Koirat vain seisoskelevat . Sanon koirille, että kaikki menee omaan kotiinsa . Ja niin toiset lähtee toiseen suuntaan ja toiset toiseen. Vasta kotona annan itseni tajuta, että vierailevat koirat olivat naapurin "tiukkoja" narttuja - ja Nukan maineenhan tiedätte.

Kohtaaminen pimeällä. Iltakävely Aihkin, Raikun ja emäntänsä kanssa. Tarkoitus oli ottaa koirat naruihin ennen koira- ja kissatalojen ohitusta, mutta emännillä oli jokin tärkeä asia pohdittavana ja sitten oli jo liian myöhäistä. Koiratalossa ei onneksi ollut koiraa pihassa ja kissatalostakin kaikki saatiin mukaan. Palatessa annettiin sitten lauman toteuttaa itseään eli tutkia kissatalon piha ohimennen. Sitten koirat säntäävät matkaan, kuuluu vähän  haukuntaa koiratalon pihasta. Emännät karjuu kutsuhuutoja. Lopulta tulevat Aihki, Milla ja Raiku. Kävelen talon pihaan Nukkaa kutsuen. Siellä se seisoskelee talon koiran luona muina koirina. Kun näkee minut,  tulee. Ja matka jatkuu.

Kävin viikolla katsomassa tosi lähellä pysyviä koiria eli Tukun pentuja: kaksi urosta ja kaksi narttua (toisin kuin aiemmin ilmoitettiin).

Kuvassa pennut 3 päivän ikäisiä - syövät ja nukkuvat, emo hoitaa.