"Kyllä mie osaisin päivittää, ihan totta."

Tänään Rikka kävi pitkällä kävelyllä tietä pitkin. Kulki reippaasti ja kiltisti. Sanoinkin Meerille, että ei ole tämmöinen hyvän edellä. Tietysti olin oikeassa. Rikka oli sitä mieltä että naapurin (tutut) koirat ovat muuttuneet hirviöiksi eikä meistä ole pelastajiksi. Pakko oli päästää Rikka irti. Se lähti viivana kotiinpäin! Välillä kyllä pysähtyi katsomaan että tullaanko perässä.

Eilen aamulla kävelimme pelloilla. Pysähdyttiin paikoillemme, siis myös koirat, kun ylitsemme lensi siivet kahisten ja voimakkaasti kirkuen monisatapäinen hanhiparvi. Ne lensivät hyvin matalalla, ei nyt ihan päätä hipoen, mutta melkein.

Samaisen päivän iltana vietimme tavanomaisen seurusteluhetken  lampaiden ja aasin kanssa peltojen viereiselle laitumelle. Nukka kuljeskeli aidan viertä (jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt huomata mitä se suunnitteli). No huomaan siis hetken kuluttua että laitumella on vain yksi koira, aina uskollinen Milla. Nukka on pellolla myyriä jahtaamassa. Huudan ja kutsun. Se vain vilkaisee minuun ja jatkaa kaivamista. Lähdin Millan kanssa sisälle ja ryhdyin katsomaan telkkaria - sieltä tuli kuin tilauksesta koirankasvatusohjelma aiheena karkaileva koira!  Katsoin ohjelman loppuun ja menin sitten päästämään portista pihaan hyvin nöyrän koiran. En tiedä kauanko se oli sinä jo odottanut. Ilmeestä päätellen aika kauan. Nukka saattaa kävelyiltä tultuamme kadota, kun lähestytään kotia, mutta ihmeenkaupalla onnistumaan olemaan jalan vieressä samalla hetkellä kun avaan portin. Hyvä laskupää...

Yöt ovat olleet lämpimiä ja Lalli on viettänyt ne ulkona. Aamulla se tervehtii Edithin (minusta näyttää että suorastaan rakkaasti, mutta tiedä noista kissoista). Sitten Lalli käy nukkumaan. Muutaman leikkihetken se viettää Edithin kanssa sisällä ja ulkona. Mutta loikoilevakin  Lalli on hyvä ja tarpeellinen. Jos en halua Edithiä mukaan ulos, nostan sen Lallin viereen. Siihen se jää, muuten se on salamana ovella. Kissat ovat jo edenneet vierivieressä nukkumiseen.

Illat ovat pimeät ja joka ilta koirat karkoittavat jotain vaanijoita lähistöltä.

Sinne meni eikä enää tule!

Samanaikaisesti sisällä:

 

P.S. On se muuten kummallista. Minäkin olen mielestäni pyrkinyt laittamaan ja järjestämään koirilleni niin hyvän kodin, siis tosi hyvän. Kuitenkin joka kerran kun olemme lähdössä kotoa pois, koirat ovat haljeta onnesta ja ratketa riemusta!