Eilen sunnuntaina kävivät Pete (Kukkipuun Bievla) ja Lempi (Kukkipuun Jeagil) poropaimennusta kokeilemassa. Silminnäkijän todistuksen mukaan Pete teki "hienon radan" ja läpäisi testin.

kuva kirsti Hassinen

Tuomari oli sanonut, että Lempi ajoi hienosti: sopivalta etäisyydeltä ja totteli oivasti kehoituksia, mutta tytteli oli vaiti koko suorituksen ajan eikä siten läpäissyt testiä. Paimennushaukku! (Mutta jos pitäisi valita haukku tai kuulevat korvat....)

kuva Kirsti Hassinen

 

Kiitokset testauttajille!

Täällä meillä kotosalla paimenkoira muuttui kesken paimennustyön vainukoiraksi. Oltiin kävelyttämässä lampaita ja palaamassa kotiinpäin. Koirat juoksee edellä, lampaat seuraa niitä ja minä löntystän hännänhuippuna. Yhtäkkiä Nukka pysähtyy, se saa Vainun: nostaa kuonoa, kääntelee päätään. Mikä ihme, Milla näet jatkaa matkaansa - ei voi olla orava eikä jänis, tuskin ruokakaan??? Nukka nousee lumipenkalle ja alkaa kaivaa. Ja sieltä löytyy sen ikioma, itse liiteristä varastettu klapi! Nukka kiikuttaa sen nopsasti pihaan, keppivarastoonsa.

Nyt on hyvä!

Millaa ei moiset tikut kiinnosta:

Se käytti tilaisuutta hyväkseen ja valloitti pihan parhaan tähystyspaikan.

Seuraavana päivä oli ihan pakko kokeilla kepin etsintää lumihangesta. Jätin Nukan istumaan pihaan (niin ettei se näen minua) ja kävin heittämässä kepin kuusen juurelle. Palasin takaisin ja lähetin Nukan etsimään keppiä. Nukka lähti innoissaan, ohittaa sen tietyn kuusen (ennätin jo ajatella No niin eipä tietenkään). Ja Nukka saakin vainun, nousee lumipenkalle ja hiukan kiertäen kepille. Jep!!!

Sitten otamme vielä innoissamme tavaroiden ilmaisua molemmille koirille. Millahan on mainio ihmisen etsijä, mutta tavaroiden etsintää olemme vasta nyt harjoittelemassa sen kanssa. Hyvin sujuu. Kun Milla tekee "temppuja", Nukka harjoittelee paikallaanoloa.