Syksy on hyvää kävelyaikaa : nytkö?

Metsät on helppokulkuisia

ja täynnä mielenkiintoisia juttuj

 

Hepoharjulla on hyvät polut

ja houkuttavat rinteet. ....

ja  Nukka liittyy seurueeseen

Tämä polku vie maantielle, koirat jäävät tienreunaan odottamaan narujen laittoa (kop-kop).

Pellot ovat avoimia kulkijoille

Vielä viime viikolla pelloilla oli satapäisiä hanhiparvia - hanhet on herkkiä, ne pyrähtävät vaikka matkan päässä kulkisi hiljaisia ja rauhallisia koiria. Sen sijaan kurjethan eivät lähde minnekään, katsovat ohikulkijoita ylimielisesti: me oltiin tässä ensin.

Mutta metsä -

 

Tässä on bongattu jotain pellon takaisesta metsästä.Samassa paikassa huomaan ettei ole narun narua matkassa.

Eipä hätää, koirat heräävät horroksesta ja jatketaan metsäpolkua kotiin.Näen että kaksi koiraa kääntyy kotipolulle, selvittiin.

Mutta

portilla onkin vain yksi koira.

10 minuutin kuluttua toisella portilla on toinen koira.

Lunta on sadellut hivenen, muillehan se oli tuttu juttu

Ulpukalla oli lumessa ihmettelemistä. (Lampaiden kerintä on vaiheissa, joten vain Ulpukasta voi ottaa kokonaisia kuvia . Molemmilta isoilta lampailta on keritty etuosa, Nippanapalta selkä ja takapuoli, kylkiä ja vatsaa ei. Pimpulalta on taas siistitty vatsa ja takajalat. Jonain päivänä loput...)

Lisäksi Ulpukalla on taas identiteettikriisi:

Koira vai lammas, kas siinäpä pulma.

Kissat voivat hyvin. Talvi ei ole vielä, tietää Emma joka ulkoilee joka päivä. Mutta syksy ja kylmä on,  tietää Lalli, joka kipittää vauhdilla illalla hyvissä ajoin kotiin.

kuva A.Alenius

Meillä kissat eivät osallistu ruokailuun! Pitkällä pöydällä on kissojen ruokapaikka toisessa päässä ja ihmisten toisessa. Jos ei ole ruokailua, kissat kulkee pöydällä. 

  kuva A.Alenius

Tässä tapauksessa Lalli siirtyi kehoituksesta syrjään - ei ole ihmisten puolella, eihän?

Kaikkien herttaisten kuulumisten päätteeksi tämän aamuinen kauhukokemus. Olin koirain kanssa aamukävelyllä joen toisella puolella. Mennessä sillalla molemmat koirat nuuskivat tarkkoina siltaa ja kurkottelivat jokea kohti. Käveltiin metsässä, kiivettiin läheiselle mäelle ja laskeuduttiin  kohti tietä, koirat edellä tietenkin . Kun itse tulin  tielle, en näe Nukkaa missään. Milla on joen vastarannalla tutkimassa veden rajassa  jotain ja sitten se häviää! Pinkaisen juoksuun, unohtuu lihassäryt ja nivelvaivat. Pääsen joen rantaa, Milla on vedessä epätoivoisesti räpiköiden ja matalasti uikuttaen. Saan pannasta kiinni ja kiskon koiran rannalle. Milla lähtee salamana tielle itseään puistellen. Sitten huomaan, että Nukka on veden rajassa toisella puolella jokea! Saan aikaseksi sellaisen käskyn, että Nukka on äkkiä porukassa. Kotiin mennään ripeää tahtia. En huomaa Millassa mitään trauman merkkejä, mutta ehkä se kiertää vesilätäköt entistä kauempaa.