Nyt on sitten koettu aasin karkaaminenkin. Olikin mennyt niin hyvin ja tasaisesti. Metsässä kävelty pitkiä lenkkejä, koiratkin somasti mukana, pihassa luoksetuloja ja seuraamisia (sekä koirien että aasin), herttaista yhteiseloa aasin ja lampaiden kesken (Pimpula yllätti ja kävi koskettamassa Rikkaa, kun olin silitellyt niitä kumpaakin viisi minuuttia) jne.

Tänään oli hyvin kylmä ja  erikoinen ilma. Välillä paistoi aurinko ja sitten yhtäkkiä satoi valkoisenaan rakeita. Illalla olimme kaikki pihassa ja rakeita alkoi tulla. Tein äkki(paha, paha)päätöksen viedä elikot sisälle. Hätiköintini aiheutti sen, että ensin livahtivat lampaat portista - no ei hätää, juoksevat lampolaan. Mutta en ennättänyt sulkea porttia ja aasi lähtee myös. Eikä mene lampolaan vaan vauhdilla tietä pitkin!!! Ja Nukka haukkuen perässä. Onneksi Nukka palasi luokseni ja sitten lähdimme yhdessä etsimään villiaasia. Menin Nukan vihjeiden perusteella tieltä metsään. Kierrettiin pieni lenkki, Nukan käskin pysytellä lähelläni. No ei näkynyt Rikkaa. Tultiin takasin tielle ja huhuilin ja naksuttelin. Ja sieltähän se tuli Nukan neuvomasta metsästä. Oli hivenen vauhkonoloinen enkä ennättänyt ottaa kiinni, kun pyrähti juoksuun. Onneksi Nukka oli sellaisessa suunnassa, että ajoi komeasti haukkuen aasin takaisin pihaan ja avoimesta portista aitaukseen. Mutta sitten aasi mikä aasi joutuu lähes paniikkiin - missä lampaat!?! Rauhoittumista ei auttanut sekään, että Nukalle jäi haukku päälle.

Rikka-aasi saatiin sitten lampolaan omaan osastoonsa - ei kovin kultivoitunutta kuljetusta, mutta kuitenkin. Ja sitten tietysti lampaat tulivat omasta osastostaan pois. Lopulta kaikki olivat paikoillaan - hyvää yötä eläimet.

Entäs Milla? Milla jäi seikkailuista paitsi, kun se oli mennyt sisälle sateen alkaessa eikä siinä tohinassa kukaan muistanut kysyä siltä, että haluaisiko se osallistua.