Onnistuin pääsemään varakätilöksi Ettäänperän kenneliin, jossa Piitulle (Kaisan tytär) odotettiin pentuja.

Vahtivuorollani Piitu tyytyi vain läähättelemään, mutta tänä iltana Piitu synnytti viisi virkeää pentua! Onnea Piitulle ja Tiinalle.

Meillä kotosalla Nukka puolestaan

on saanut tyytyä moiseen pentuun. Nukalla on valeraskaus meneillään. Pikku-Edith on erityisen huolehtimisen kohteena, joka naukaisusta juostaan katsomaan mikä on  - ja takapuoli nuollaan. Onneksi Nukka ei yritä kanniskella Edithiä! (Edith tykkää nukkua vain minun sylissäni ja vieressäni - lucky me!)

Tässä kuvassa nostin kisulin koirien joukkoon, oli siinä hetken ja sitten riensi - ette arvaa kenen syliin.

Edith on siis edelleen sylikissa. Välillä sillä on päiviä, jolloin sen pääasiallinen liikunta on juosta perässäni ja kiivetä syliin. Välillä on päiviä, jolloin se leikkii ja juoksee ihan omia juttujaan. Lallin kanssa se on leikinyt jo ihan jytinäleikkejä. Pikku-Edith ei enää ilmoittele ihan jokaisesta liikkeestään eikä yksinolostaan.Vaan annas olla kun otan esille koirien ruokakupit (meillä kylläkin lautaset). Koirat seisoo rauhallisena odottamassa, että laitan annokset valmiiksi, mutta kaikkien jaloissa kiertelee yksi olemattoman kokoinen olio ja huutaa että tupa raikaa.

Lampaat ja aasi jatkavat laiduntamista.

(Tämä on sellainen vanhanaikainen kuva, jossa on yritetty saada kaikki mahdolliset samaan kuvaan: edessä kävyllä leikkivä Milla, sitten nurmella olevat lampaat ja taustalla ryteikössä laiduntava Rikka.)

Laidunta on laajennettu - kesä oli niin kuiva, että ruoka meinasi loppua ruohonsyöjiltä.

Tässä Rikka uuden alueen raivaushommissa.

Olen kovasti yrittänyt syventyä aasi-eläimen/ Rikka-yksilön sielun elämään. Aamulla täytyy tarkasti katsoa, mikä on olion mieliala - onko nukkunut hyvin, onko nähnyt kauniita unia? Jos on, kaikki sujuu leikiten. Jos ei, täytyy jollain konstilla saada se vakuuttuneeksi, että kaikki oli vain pahaa unta! Kissan (Lalli) voi päästää ulos, jos sitä ei huvita seurustelu. Koirat voi komentaa istumaan tai makaamaan, jos ne temppuaa. Lampaat voi hätistää kauemmaksi, jos ne heittäytyy röyhkeäksi.  Mutta aasi.....

Toisaalta kun astun pihaan ja minut huomataan " moi tulit!" , tuntuu ihan yhtä mukavalta riippumatta siitä onko tervehtimään  tuleva eläin koira, lammas, kissa tai aasi.