On sellainen reipas retkilaulu, jota vähän mukaillen voi laulella että "aasi-poika matkallaan,heissun-hei, trallan-lei., riemukas on ainiaan" ja laulu jatkuu "..seikkailusta toiseeen matka vie, heissun-hei, trallan-lei..."

Tänään oli kirkas syyspäivä , onneksi, koska olimme suunnitelleet pitkää kävelyretkeä Rikka-aasin kera. Pahaksi onneksi muutkin olivat huomanneet auringon paisteen: metsä kuhisi metsästäjiä koirineen (vähän liioitellen). Päätin, etten voi ottaa kolmea koiraa mukaan (Hilppa hoitokoirana), en irrallaan, en naruissa. Joten jätin mummokoirat (11v ja 13v) kotisohvalle ja otin Nukan naruun. Ja hyvä että oli narussa, koska ensimmäisessä tien mutkassa törmättiin kahteen hirvikoiraan, joista toinen keskittyi Rikan (luuli siis hirveksi) ja toinen Nukan haukkumiseen. Tilanne oli hivenen kaoottinen, vaikka sainkin pidettyä Nukan suht. rauhallisena. Rikka-parka sen sijaan ei tiennyt mitenpäin olisi ja minnepäin menisi. Meeri pitää narusta ja minä Nukan kanssa seison esteenä. No koirien omistaja saapui paikalle ja sai koiransa houkuteltua mukaansa. Tovi siinä sitten rauhoiteltiin Rikkaa ja päästiin jatkamaan matkaa. Kuljettiin kauniisti , molempien elikoiden remmit löysällä, parikymmentä askelta. Sitten Rikka muisti, että tuolla tien vieressä kasvaa kauraa - ja viuh pellolle! Annettiin sen mässytellä vähän aikaa ja sitten houkuteltiin matkaan. Aika hyvä konsti houkutteluun on se, että kutsun Nukkaa ja annan sille namin. Silloin Rikka tulee - minulle myös.

Sitten käveltiin somasti Nivanjoen sillalle. Silta oli kuurassa ja Rikka kulki hyvin varovasti, turpa maassa kiinni. Oli nähtävästi aika jännittävää, koska Rikka jäi ylityksen jälkeen rapsuteltavaksi ja työnsi päänsä kainalooni. Käveltiin sitten Pikkuonkamon rantaan kiertäen pikkulenkki. Nukan annoin olla irti. Palatessa Rikka pysähtyi sillan eteen, mietti hetken ja päätti, että tuosta en toista kertaa mene. Kehoitellaan ja houkutellaan, minä jopa lakaisen lunta pois sillalta. Ei, ei ja vielä kerran EI! Toisaalta nauratti, toisaalta jännitti, oltiinhan väärällä puolella jokea. Lopulta sitten päätettiin, että nyt: Meeri edessä "Rikka kom!" ja minä takana risun kanssa "Rikka galopp!" ja yli mentiin. Taas oli kainalohalauksen paikka. Nukka odotti tämän operaation aikana joen toisella puolella houkutuslintuna, narussa siis niiden metsästyskoirien takia.Ja matka jatkuu. Tullaan peltojen kautta metsäpolulle. Rikka tempaisee itsensä irti ja lähtee juoksuun. Jaa, jaa. Lompsimme perässä. Tullaan tien haaraan, ei näy aasia missään. Jatketaan rantatietä kotiinpäin. Siellähän se Rikka odottelee, mutta kun senäkee meidät, se jatkaa matkaa. Vasta kotitiellä se pysähtyy ja antaa ottaa itsensä kiinni (kai halusi varmistaa, että mennään taatusti kotiin eikä muualle). Sitten kuljetaan loppumatka kauniisti, Rikalla huuli mielihyvästä lerpallaan. Ja Nukka vieressä naru löysällä.

" ...heissun-hei, trallan-lei...."

P.S.

.