Meillähän on pihassa lumikasa, joka on koirien vakituinen tähystyspaikka.

Tässä hoito- Hilppa on liittynyt työporukkaan - tehtävänä seurata kun naapuri tekee pihassamme lumitöitä. Naapuri ystävällisesti ahkeroi ja aiheutti elämässämme suuren muutoksen. Juuri kun olin päättänyt keskittyä tutkimusaiheeseen "Lumipenkka koirien sosiaalisten suhteiden jäsentäjänä" (aiheen valintaan ei vaikuttanut se seikka, että pystyin kuvaamaan koiria sisältä tai ovelta ilman että täytyi edes kenkiä laittaa jalkaan). No niin, tämä projekti kohtasi vakavan takaiskun - pihaan, talon toiselle puolelle, luotiin vielä korkeampi lumikasa. Tietysti viisaat koirat ymmärsivät mahdollisuutensa tehostaa työtään ja siirtyivät uudelle paikalle. Minä en näe sinne ikkunasta enkä oven suusta. Pihalle tullessani koirat lopettavat hommat.

Temppujen tekemistä jatketaan kuitenkin.

Tässä Nukka palaa onnistuneelta merkki-radalta.

Koirat siis opiskelevat ahkerasti . Ja oppivat ties mitä ominpäin.

Yhtenä päivänä oltiin etupihalla (ei siis aidan takana): Koirat  makoili ja Lalli tepasteli. Lalli lähtee menemään tietä pitkin ja sanon, ihan tavallisella toteavalla äänella :" Minne se Lalli on menossa". Nukka on salamana Lallin edessä. Milla liittyy joukkoon ja Lalli on kahden koiran pyöriteltävänä. Lalli yrittää livistää karkuun ja koirat perässä. Lopulta Lalli hyppää aidan yli pihaan ja tilanne raukeaa. Koirat käy makoilemaan.

Kaunista on edelleen.