Niin on ollut helteistä, että koiratkin täytyy ulkoiluttaa ilmastoidussa autossa.

Tässä eräänä iltana ajeltiin Pyhäselän varjoiselle rannalle. Milla kävi makaamaan kivien koloon ja Nukka kahlaili vedessä. Päätinpä itsekin ryhtyä liottamaan varpaitani. Sen kun alan riisua kenkiä jalastani, Nukka pakenee rannalle puiden taa piiloon. Ei tullut kutsusta, täytyi mennä viereen kehoittelemaan.  Joopa, joo. Minähän olin aiheuttanut sille trauman!! Viime viikolla olimme  kesävieraiden kanssa uimarannalla. Sain tarmonpuuskan - nytpä opetan Nukan uimaan. Sehän pitää vedestä. Houkutan siis Nukan kanssani veteen, otan sen syliin, vien vähän syvemmälle ja annan uimaopetusta. Ei tainnut mennä ihan niinkuin telkkarissa. Kun jonkin ajan kuluttua ehdotan Nukalle, että mennään yhdessä uimaan, se painautuu tytärtäni vasten turvaa hakien!  Opetustuokio päättyy yleiseen nauruun.

Tässä uivat kesävieraat, ei koirat.

Koirat,  Millakin, saivat vesikokemuksia myös pari viikkoa sitten. Porokoirapojat olivat seurana (myös toki emäntänsä, mutta tämä on niin ällö tarina, että pitäkööt koirat pääosat.) Mennään niitetyille heinäpelloille kävelemään. On kuuma ja pelloilla käy vähän tuuli. Venerannasta käännytään peltopolulle. Samanaikaisesti kun ihmisten nenään tulee lannan haju, neljä koiraa on onnesta halkeamaisillaan pyöriskelemässä pellolla, jolle oli juuri levitetty lietelantaa. Ihmiset jatkaa matkaa - siinäpä pyörivät eikä oikein tee mieli kovin lähelle kutsuakaan. Aihki ja Raiku uivat joessa, Nukka kahlailee ja istuu vedessä. Milla löytää kuivan kohdan, josta ulottuu juomaan vettä. Mutta kaikki koirat löyhkäävät edelleen!  Kotipihassa alkaa sitten selänpesu. Vesiämpäreitä, shampoota ja pesusieni. Vuorotellen kukin koira saa vaahtopesun ja huuhtelun. Tuoksuvat edelleen hiukan maalaisilta, mutta maallahan täällä ollaan.

 Aamukävelyillä on käyty vaihtelevasti metsässä, pelloilla ja rannoilla, kuten tavallista. Kävelyn pituus on kääntäen verrannollinen lämmön määrään. Koirat ottavat välillä juoksuaskelia eteen tai sivulle, Milla myös. Tässä yhtenä aamuna käveltiin taas pellolla (eri pellot kuin edellä kuvatut). Se on hyvin iso pelto, jota ympäröi joka suunnalta leveät vesiojat. Sen pellon kun kiertää, saa ihan kunnon lenkin. Koirat on näkyvissä ja vesiojat tosi leveät... Mennään siis tieltä pellolle ja kuljetaan toiseen laitaan, jossa alkaa (ojan takana) metsä. Kuinka ollakaan, koirilla herää vastustamaton halu juosta metsässä kunnon lenkki! Ja Nukka ponkaisee sen leveän ojan yli, lentää siis. Milla epäröi hetken, tömistää tassujaan ja hupsista - lentää sekin. Voimakas tahto jne. Minä kävelen takaisin tien reunaan, istahdan t-tauolle. Kun nousen, Nukka tulee juosten peltoa pitkin. Ja painuu suoraa päätä vesiojaan vilvoittelemaan. Mutta missä Milla? Sehän tulee aina ekana. Siellä se varmaan onnettomana a epätoivoisena seisoo vesiojan takana. Sanon Nukalle, että lähdetään etsimään Millaa ja suuntaan kulkuni kohti pellon toista laitaa. Nukka lähtee mukaan vasta komennuksesta ja katsoo minua - no tiedätte sen katseen: ota noista ihmisistä selvä. Ja tietysti minä olin menossa väärään suuntaan. Milla näet tulee vauhdilla tietä pitkin. Se oli kiertänyt koko pellon metsän kautta. Eikä sen tarvinnut ylittää yhtään ainoaa ojaa!

Kissat on helteellä yöeläimiä. Päivällä esittelevät tuvassa erilaisia loikomisasentoja:

Talven heinät on vajassa. Kerppuja on myös kerätty.

Unelma ja Nukka kerpunkuljetusapulaisina, Unelma kasvaa vauhdilla, Nukka toimii mittatikkuna.

Rikka-parka kärsii paarmoista, ne kiusaa ja on sillä muutama puremakin, voi voi. Korvikkeeksi harjaa sitä pitkään ja perusteellisesti. Harjauksen päätteeksi se panee päänsä kainalooni ja lerputtaa huultaan. Saahan sitä aasiakin lelliä? Olemme talutelleet Rikkaa nyt vain pihapiirissä. Ja ratsastustakin on harrastettu. Selkään katoksessa, ulkokautta katoksen toiseen päähän. Hieno poika!!