Tänä aamuna kukkui käki! Kesän tuloa se tietää.

Laitumelta löytyy jo vihreää syötävää.

Rikan kanssa on kävelty pelloilla ja teillä.

Rikka taitaa pitää kevätkävelyistä, niin somasti se kulkee.

Joskus toki täytyy pysähtyä miettimään, mitä siellä oikein olikaan. Kun mietintä on valmis, matka jatkuu. Rikallahan oli viime kesänä kauhukokemus ojaan uppoamisesta, jonka jälkeen pieninkin oja on ollut kamala paikka. Vaan päivänä muutamana Rikka uskalsi ylittää ojan! Ensin se pysähtyi ja aikoi kääntyä. Se estettiin ja Rikan tehdessä pienen pienen liikahduksen eteenpäin - naks naksuttimella. Ja niin pikkuhiljaa ylitettiin oja. Eläköön naksutin! Seuraavalla kerralla Rikka meni ojan yli kuin tyhjää vain. Vielä on voitettavana siltakauhu...

Nukan kanssa olimme viikonloppuna jälkileirillä. Aloitettiin peltojäljellä. Nukka meni tapansa mukaan hitaasti ja hartaati, kunnes pysähtyi. Seisoi edessäni ja inisi - en mie tiijä missä se jälki on. Sain ohjeeksi vain odottaa. Odotin ja odotin ja hetken kuluttua Nukka siirtyi jäljelle ja jatkoi etenemistä. Tiesi tasan tarkkaan missä jälki oli, mokoma. Seuraavaksi Nukalle sitten laitettiin metsäjäljet, joiden lopussa oli ihminen namupurkin kanssa. Tämä innostamiskonsti tepsikin hyvin. Viimeinen harjoitus olikin sitten sellainen, etten olisi uskonut että siitä kunnialla selviämme. Seitsemän koiraa, muutaman metrin välein, teki peltojäljen yhtä aikaa.  Jälki oli tiuhasti namutettu. Ja siinä se Nukka kulki (hitaasti ja hartaasti) jälkeä seuraten ja namin sieltä täältä popsien. Pari kertaa pysähtyi katsomaan muita koiria, odotin hipihiljaa - ja Nukka jatkoi matkaa. Oli mukava leiri, vaikka koko lauantain satoikin ja vaikka olimmekin vähän erityisluokkalaisia (!?). Opetus ja ohjaus oli mahtavaa, tuli ihan ajatus olisiko meidän pitänyt harrastaa eikä vain harrastella.

Osaan mie oksia tuoda!

Tänä iltana saimme osallistua Raikun synttäreille. Onnea 4-vuotiaalle!

Kuva L.Koski

Juhlijat yhteispotretissa. Lisää kuvia juhlatapahtumasta Aihkin ja Raikun blogissa.