Vihdoinkin minulla on eläin, joka osaa tuoda eikä vain viedä tavaroita!!! Pikku-Edithillä on noutoliike hallinnassa: heiluttelen lelua, heitän sen ja kisu syöksyy lelun perään, nappaa suuhunsa ja kantaa sen (hyvin totisen näköisenä ) jalkoihini. Ja uudestaan ja uudestaan, yhtä varmasti.

Kissat leikkivät yhdessä monenlaisia leikkejä: piilosta, takaa-ajoa (on muuten tosi huvittavan näköistä kun iso Lalli juoksee "pakoon" pientä tyttöstä), painia ja pientä nujuamista.

Aletaanko?

Aletaan vaan!

Antaa mennä!

Välillä levätään.

Muutaman kerran on leikki mennyt niin äänekkääksi/rajuksi, että Nukka on tullut  katsomaan, mikä hätänä. Nukan saapuessa Lalli päästi heti kuristusotteensa irti  - "me tässä vain loikoillaan". Nukka palasi nukkumapaikalleen. Nukasta olisi pitänyt tulla poliisikoira, selvästikin.

Nyt kun Nukalta on mennyt on tuo äitiysteeskentely ohi, se suhtautuu Edithin lähes välinpitämättömästi. Kerran päivässä käy haistelemassa, mutta muuten kulkee ohi. Ja Milla myötäilee.

Edith on päässyt  tutustumaan myös pihaan (välillä kyllä ajattelin etten päästä sitä ikinä ulos, pidän vain aina sisällä sylissä, mutta ei kai se oikein sovi...).

Tämän ensi jähmetyksen jälkeen, Edith on poistunut pihasta portin ali ja yli, ryöminyt talon alle, kiivennyt katolle (!), kokeillut puihin kiipeämistä. Ja tietysti tutustunut lampaisiin ja Rikka-aasiin. Ensi tutustuminen sylissäni nöpöttäen, haisteli rauhallisesti sekä lampaat että aasin .

Rikka-aasin tervehtimiskeikka keskeytyi, kun löytyi vielä mielenkiintoisempaa. Pikkulintu puussa!

Edithin maailman valloitukseen kuuluvat tietysti myös koirat (isäntineen ja emäntineen): Hilppaa , Lempiä, Vappua ja Raikua on katseltu, lähestytty ja moikattu.

Koirain kanssa jatketaan peltokävelyjä. Ollaan taas siinä vaiheessa syksyä, että pelloilla on muitakin käyttäjiä: kurkia ja joutsenia. Me yritämme puikkelehtia pitkin vapaita alueita.

Rikan kanssa on jatkettu harjoituksia. Nykyisin saan sen kaviot putsattu mainiosti. Rikka seisoo katoksessa ilman riimua ja narua ja minä käyn sen koivet läpi. Muutama pikku manööveri kyllä tarvitaan. Jos se väistelee, tai heiluttelee jalkojaan, astun muutaman askeleen siitä poispäin ja käännyn selin. Ja hups, eipä aikaakaan, kun näen silmäkulmastani että se tulee nöyrännäköisenä luokseni. Ja sitten putsataan kavio. Joskus tarvitaan yksi, joskus useampi selänkääntö, joskus ei yhtään.( HUOM. Minä EN kirjoittanut tätä! Ja kop-kop. Toivottavasti se ei huomenna pure ja potki...).

Talutusharjoituksiakin on jatkettu. Vähän on kyllä laistettu, kun tuo pikku-kisu vaatii niin paljon laatuaikaa, ettei päivät riitä. En osaa sanoa, onko yhtään edistytty, hyvin on vaihtelevaa. Ja sitten näitä aasimaisuuksia (?). On talutuskävelty oikein töks-töks-malliin. Muutaman onnistuneen askelluksen ja kehujen jälkeen  päästän Rikan narusta. Ja sitten pyydän sitä tulemaan. Ja Rikka tulee. Ja kävelee perässäni tosi nätisti, kierretään puita ja pensaita. Väärin sammutettu???