Vappu-koira on meillä hoitokoirana muutamia päiviä.  Vappu osallistuu tietysti kaikkiin touhuihin:

Tässä vartiointi- ja tarkkailuosasto. Huomatkaa tarkka järjestys, Vappu alinna.

Lampaiden ulkoiluttaminen on tätä nykyä äänekästä touhua: Vapulla on niin paljon sanottaa niille. Täytyy oikein välillä toppuutella - haukkumisen tarkoitus kun näyttää olevan lampaiden leikittäminen! Pimpula ja Nippanappa ovatkin jo osoittaneet puskumieltään.

Minulla on hoitokoirien suhteen ns. laumautumisohjelma (!).  Vapun kohdalla siis toimimme näin (Vappu on toki ollut meillä ennenkin, mutta koirat on  yritteliäitä ja kekseliäitä). Ensin ollaan koko porukka (ei lampaat) sisällä niin kauan, että kaikki makaa täysrentoina (myös kissat). Sitten mennään koiralauman kanssa vapaalle kävelyretkelle. Näillä upottavilla keleillä tehtiin hiihtoretki, ei pitkä mutta ainakin emännän uuvuttava.  Ja taas ohjelmassa kintut suorina makoilua. Sitten olikin ilta. Syönnin jälkeen koirat keskenään ulos ja lopulta lampaiden hoito, muutaman askeleen iltalenkki ja nukkumaan. Kaikki koirat kamariin omille paikoilleen. Kissat missä lie. Kun aamulla herään, kaikki koirat tulevat tuvasta....Kissat joko yläsängyssä tai missä lie.

Tämä herttainen ensimmäinen päivä sisälsi edellä mainitun lisäksi Nukan ja kissojen murinaa, jolla säädeltiin Vapun liikkumista sisällä. Kissat olivat enimmäkseen ylätiloissa ja hiipivät hiljaa ja kaukaa Vapun ohi. Nukka lähetti varoitusmurinan joka kerran kun Vappu lähestyi sen makuupaikkaa. Ulkona Nukka seuraili silmä tarkkana ja koivet ojossa Vapun touhuja.

Vappua ohjattiin olemaan ryntäämättä kissoja kohti. Lisäksi Vappu tarvitsi hieman ohjausta kissojen katselussa. Emma, joka ei paljoa piitannut Vapusta, oli ihan rauhallinen kun Vappu tuli hiljaa sitä haistelemaan. Mutta kun Vappu jäi sitä tuijottamaan, Emma hermostui. Niinpä kehuin Vappua heti, kun se oli moikannut Emmaa (myöhemmin myös Lallia). Kehumisesta Vappu tuli luokseni.

Nukkaa ohjattiin kieltämällä murina, ja kutsumalla Vappu lähelle (Vappu saa tulla) ja kehumalla joka kerran kun Vappu sai kulkea ilman varoitusääniä.

Ja kolmas päivä. Ei murinaa, ei ryntäilyä, ei jäykkiä koipia . Lallikin kulkee Vapun ohi ja haluaa ulkoilemaan (piileksi kaksi päivää sisällä).  Lähdemme umpihankikävelylle. On ihan nuoskakeli ja tavoitteena on kovettaa metsäpolku. Avaan portin metsään ja hups! huomaan että minulla on vain yksi koira - Milla tietenkin. Nukka ja Vappu ovat lähteneet yhteiselle retkelle. Harvoin olen niin ilahtunut koirien katoamisesta. Tulevat toki kutsuttaessa molemmat takaisin. Kehun ja päästän juoksemaan. Yrittävät myös poiketa polulta, mutta hanki on liian höttöinen . Nukasta ei näy kuin korvat.

Lauantaina oli leikkipäivä: Vapulle ja Lempille:

Hurjaa menoa Pohjolassa!