M

Lampaat ovat hyväksyneet pikku-Ulpukan porukkaan. Paimen(?)koirilta on ensihuuma jo haihtunut

Koirat toki tulevat innolla lammasaitaukseen, mutta koko aikaa ei enää jaksa hoitaa. Ulpukka kulkee hyvin itsenäisesti aitauksessa ja kun se on niin pieni, en näe sitä korkeassa heinikössä. Koirat onneksi etsivät sen innolla!Ulpukka kyllä määkii pienellä karitsan äänellään, kun se todella eksyksissä. Alkuaikoina koirat juoksivat katsomaan jokaisen vinkaisun - mikä sillä on, onko hätä?? - nyt selvästikin tekevät arviota, onko tosi kyseessä.

Nukka on omaksunut laumanvartijan roolin (niinpä tietenkin!). Se menee huolestuneena tarkistamaan tilanteen, jos koira (Milla), kissa (Lalli tai Emma) tai lammas (erityisesti Ulpukka) päästää jonkin oudon äänen vaikkapa yskäisee. Ja erityisen tarkan tutkimuksen saa eläin, joka säpsähtänyt tai äännähtänyt toisen koiran vuoksi.

Vappu koira oli meillä hoitokoirana muutaman päivän. Ensimmäisenä päivänä Vappu oli hyvin innoissaan tervehtimässä kissoja ja lampaita. Ystävällisesti , mutta äkkinäisin liikkein jotka saivat ao eläimet hypähtämään tai sähähtämään. Ja Nukka heti toimeen - Vapusta viis- mutta onko kisu tahi lammas kunnossa.

Vappu tutustuu Ulpukkaan. Vappu oli  varmuudeksi narussa aitauksessa, ettei tarvitse paimennuksesta kieltää. Hiukan Vappu sai harjoitella paimennushaukkua

Harmi vain, ettei Nippanappa suostunut liikkumaan komennuksesta.

 

Vappu on mainio hoitokoira, eleli ja oleili kuin kotonaan. Touhusi mukani heinätöissä, leikki pihassa omia aikojaan leluilla. Milla ja Nukka eivät paljoa leikkineet, mutta onneksi naapurista tuli Lempi-koira kylään. Ja silloin leikittiin! Piha oli varattu vain nuorisolle, vanhemmat koirat olivat sisällä tai tarhassa, poissa komentelemasta. Leikki oli tietysti niin riehakasta, että kuvat onnistuivat vain läähätystauoilta.

Vappu sopeutui hyvin laumaamme tai laumamme Vappuun. Ei mitään rähinöitä Nukan taholta, rauhallista ulkona ja sisällä, syödessä ja nukkuessa. Molemmat kissat liikkuivat huoneissa rohkeasti, lampaat ei olleet moksiskaan. Niinpä minä hölmö kolmannen päivän aamuna viedessäni koko laumaa naruissa kävelylle (vyössä kiinni kolme koiraa) alan kulkiessani hehkutella, miten kirjoitan blogiin meidän herttaisesta elostamme - ja silloin Nukka hyökkää Vapun kimppuun!!! Ja toisen kerran ja kolmannen!!! Mitään syytä ei näy, Vappu vaan tuli ihan Nukan viereen. Nukka oli tietysti kolme kertaa ah niin nöyränä maassa. Matkaa jatkettiin ja reissu saatiin sitten kunniallisesti tehtyä. Sitten oli taas rauhallista. Vappu ei kylläkään tunkenut itseään Nukan lähelle...

Lampola on lähes talvikunnossa. Lannat on lennätetty vauhdilla pellolle. Kiitokset kaikille talkoolaisille! Ihmisahertajien lisäksi talkoisiin osallistuivat

Una ja

Oili.

Ja aidan toisella puolella

 

Nukka on tarkoituksella aidan toisella puolella. Oli hivenen tulista narttuenergiaa liikkeellä. Una ja Nukka ovat tuttuja koirakoulusta (siellä uristaa jos onnistutaan). Nyt ärisivät kuonot vastakkain - vaikutti vähän näytösluontoiselta. Sen sijaan Oilin ja Nukan kohtaamisessa oli tunnetta - molemmat vähän matkan päässä aidasta, hampaat välkkyen ja matalat, totiset urinat.

Milla vetäytyy tarhaan ja koppiin ensimmäisestä urinasta, se ei halua olla mukana moisissa riennoissa.

Tänään vieraanamme pistäytyi pikku-Satu

Mikä meno, mikä lento! Lampaat tulkitsivat Sadun varmaankin sudeksi - kokoontuivat yhteen ja pakenivat tiiviinä laumana. Moista en ole ennen nähnyt. Turhaan pelkäsivät, Satu on kiltti. Lalli reippaana poikana tuli tekemään tuttavuutta.

Vähän kyllä arveluttaa.

Emmaa arvelutti paljon, se oli piilossaan ihan hiljaa.