Eilen yritin muistaa ottaa kameran mukaan.

Aamulla käytiin hiihtolenkillä Hilpan, Lempin ja emäntänsä kanssa.

Venerannassa kukin koira puuhasi omiaan.

Milla ehdotteli hyvää moottorikelkkareittiä.

Lempi oli upottavan ladun kannalla.

Nukka löysi jotain.

Hilppa tarkisti tienoota.

Päivällä kissat poseerasivat portilla.

Lalli

Edith

Koirien kanssa kävimme hakemassa postin. Kovasti on harjoiteltu kylän raitilla kulkemista, niin että minä kuljen edellä.

Jostain syystä koirien pitää tässäkin liioitella - mene sitten reilusti edellä!

Tottakai välillä ollaan kontaktissa:

Postilaatikolla rauhallisesti (kahdessa lähipihassa haukkuu koirat).

Tämä on pieni askel koirakunnalle, mutta suuri askel Nukalle.

Postinkantajat:

Iltapäivän ohjelmassa onkin sitten Rikan kävelytys.

Rikkaa kehtuuttaa. Tarvittiin vaihteeksi aasisupattelijan taitoja, että päästiin matkaan.

Illalla ulkoitiin vielä jäällä Aihkin ja Raikun kanssa. Ai niin, olihan niiden emäntäkin matkassa.Ilta oli jo pimeä joten kameraa ei ollut mukana. Nukka teki mennen tullen karkuretken naapurin pihaan. Se tekee sen aina, kun porokoirapojat ovat matkassa. Vika ei ole porokoirien, ne täsmätottelevat emäntäänsä. Paluumatkalla rantatiellä Raiku ja Nukka pistivät juoksuksi ja leikiksi- vauhtia ja vilinää. Kotosalla vierailun päätti tavanomainen Raikun ja kissojen seurusteluhetki. Raiku kävi moikkaamassa Edithin, mutta kun Lalli lähti liikkeelle Raiku piilotteli emäntänsä takana ja pöydän alla. Ja Lalli käveli muina kissoina, tuvan valtiaana.

"Vähän pelottaa, mutta selviän jos olen huomaamaton".

Syy tähän käytökseen on minun. Minä nimittäin olin laiskuuttani jättänyt edellisellä vierailulla pölynimurin keskelle kamarin lattiaa. Molemmat kissat olivat kamariin tulevaa Raikua vastassa. Raiku sattui törmäämään pölynimuriin, joka kolisi, jota Lalli säikähti - nosti karvat pystyyn ja sähisi. Se oli liikaa kiltille Raikulle, joka pakeni tuvan penkille (!) istumaan. Siinä se nökötti hipihiljaa, kun Lalli, vielä irokeesikampauksessa , tuli tupaan.