Eilen olimme Nukan kanssa poron jäljillä - oikeasti.

Naapuri soitti ja pyysi osallistumaan karkuun pinkaiseen poron etsintään. Siis mitä ja missä??? No Rääkkylässä, muutaman kilometrin päässä. Pakkasin siis Nukan autoon ja huristimme töihin. Selitin toki, ettei meillä ole ammattitaitoa, mutta luultavasti Nukka huomaisi poron metsässä eikä kävisi sitä raatelemaan.

Taloon oli hommattu kaksi poroa viime viikolla, mutta nuori vasa oli heti häipynyt metsään .

Kuljimme sitten koko valoisan ajan metsässä etsien poroa ja sen jälkiä. Jälkiä löytyi. Niitä sitten seurattiin. Nukkakin seurasi välillä niitä tosi hyvin, mutta välillä hairahtui muihin puuhiin (jäniksen jälkiin, hiiren pyyntiin). Nukalla ei oikeasti ollut mitään tajua siitä mitä yritetään tehdä. Todennäköisesti tajusi, että jotain siltä odotetaan, mutta mitä, mitä. Niinpä se kulki mukana lähikoirana.( Vaihtoehtoinen tulkinta: Nukka huomasi että pitäisi tehdä töitä ja päätti panna seurakoiravaihteen päälle!)

Todennäköisesti saatiin poroparka kuitenkin paikannettua tietylle alueelle, mutta alkoi jo tulla pimeää, eikä voitu jatkaa hommia.

Palattiin takasin, hieman eri reittiä. Paluumatkalla Nukka sitten teki reippaita pistoja sinne sun tänne. Minun tulkintani: se tajusi, että nyt vain kävellään normaalisti, joten voi huolettomasti juoksennella.

Mukava päivän kävely raikkaassa syyssäässä, vaikka poronpaimennusdiplomia ei saatukaan.