Tänään taas kävelytimme Rikkaa porukalla - Meeri, koirat ja minä. Rikka on kulkenut viimeaikoina reippaasti, on menty sillan yli Pikki-Onkamolle asti. Rikka on ylittänyt sillan hyvin tarkkavaisena, mutta epäröimättä.

No, tänään sain sitten loistokkaan idean, että yritetään venerannasta peltopolulle. Siinä on ylitettävänä kaksi kapeaa "siltaa". Jos Rikka epäröisi, käännyttäisiin takaisin. Mutta Rikka ei epäröinyt, vaan tallusteli tomerasti pikkusillan vierestä - ja hupsista upposi mahaansa myöten rapaan ja liejuun!!!! Se yritti ponnistautua ylös, vaan muta vain roiskui. Me tietysti yritettiin rauhoittaa sitä  "kaikki hyvin, nou hätä". Ja Rikka jämähtikin  sitten seisomaan paikoilleen. Sitten yritettiin kannustaa sitä toimintaan: "Rikka kom, kyllä sinä pääset" . Hetken vielä mietittyään Rikka sai itsensä väännettyä ylös ojasta. Taputttiin ja kehuttiin kovasti ja se oli ihan rauhallinen. Huomasin että koirat istuivat vähän matkanpäässä vierekkäin seuraamassa tapahtumia. Venerannassa annettiin sitten Rikan syödä heinää pitkä tovi.

Sitten tultiin kotiin.