Aamu oli pikiriikkisen viileä. Aamukävely tehtiin metsään ja koirien onneksi siellä  oli orava hyppelemässä puun oksilla. Sitä oli soma haukuskella. Haukku oli niin tarmokasta ja kaikuvaa, että menin katsomaan onko puussa ilves eli karhu. No pieni orava. Molemmat koirat lähtivät mukaani jatkamaan matkaa. Iloisena kehun ja annan oikein namit - jolloin Nukka ryntää takaisin puun alle jatkamaan haukuntaa. Jatkettiin Millan kanssa matkaa. Nukka tuli vauhdilla hetken kuluttua , korvat varmuuden vuoksi littanana.

Rikkakin piti vähän viileämmästä aamusta. Kesken harjauksen se alkoi leikkiä ruokakipolla: ottaa sen suuhunsa, kieputtaa ja nostelee. Se minua jaksaa naurattaa. Yritän opettaa sitä ottamaan lelun kehoituksesta ja peräti antamaan sen minulle! Rikka oli tosiaan hyvällä tuulella, se teki kaikki osaamansa temput ekasta vihjeestä: tuli luokse, peruutti, kääntyi, nosti jalkojaan, kulki perässä - ja sitten kyllästyi.

Illalla, kun taas oli miellyttävän viileää, lähdimme koirien kanssa  iltakävelylle.

Nukka arveli että otetaan kassi mukaan.

Odota!

Muut eläinlaadut jätettiin kotipihaan.

Kukkien reunustamalla rantatiellä havaittiin jotain,

Joen rannassa minä ihailin maisemia, koirat tutkivat  maastoa, Milla löysikin kalanraadon, sitä ei kuitenkaan otettu mukaan.

Matka jatkuu peltopolkua pitkin.

Tiellä oli kulkenut Joku tai Jokin.

Sitten tultiin viheriälle niitylle. Minä pidin t-taukoa ja koirat laidunsivat.

Kotiin tultiin metsän kautta. Siellä meitä jo odotettiin:

Vastaanotto oli sydämellinen joten valokuvat ovat tällaisia:

Laitanpa tähän lopuksi vielä pari kuvaa, jottei kuvaustaitojani epäiltäisi.

Mlla

Nukka