Aamulla herättiin ihan ihmisten aikaan kirkkaaseen ja aurinkoiseen aamuun. Eipä olisi arvannut että tästä päivästä tuli ihan vain välipäivä - ei lasketa.

Aurinko siis paistoi, kun vein lampaat ja aasin ulos aitaukseen. Ja aurinko paistoi, kun lähdin koirien kanssa aamukävelelle. Kotiin palattiin räntäsateessa. (Onneksi en ollut ehtinyt (?) viedä ulos jo kasaan keräämiäni tuuletettavia vaatteita.)

Sitten alkoi metsästys. Koirien ajohaukkua, pellolla haahuilevia ja louskuttavia ajokoiria, pyssynpauketta. Milla ja Nukka juoksevat pitkin aidan vieriä ja haukkuvat ja räksyttävät. Aasi ja lampaat poukkoilevat levottomina tiuhassa räntäsateessa. Yritän tietysti hiljentää koiria, sulkea saaliseläimiä katokseen ovien taa, ottaa koirat sisällle. En oikein osannut päättää, kumpi on hermostuttavampaa: kuunnella sisällä olevien koirien ininää ja puhahtelua  vai niiden jatkuvaa haukumista ulkoa.

Hiljaisuus ja rauha saavutettiin, kun menin itse ulos koirien luokse katsomaan mitä ne haukkuu" kiitos, olipa hyvä havainto". Lampaat ja aasi liittyivät myös seuraan. Seisoivat ja katselivat rauhallisesti pellolla juoksevaa ajokoiraa. Jos ei olisi ollut sitä märkää räntäsadetta ja sitä kovaa tuulta, olisi voitu viettää hauska iltapäivä yhteiskatsomossa.

Päiväunet saatiin kyllä kunnialla nukuttua.

Vein sitten ruohonsyöjät sisätiloihin ensi hämärässä. Haukuntaa ei enää kuulunut metsästä, joten lähdettiin Millan ja Nukan kanssa kävelylle. Rantatiellä huomasin auton jäljet. Vanha intiaani minussa tajusi, että auto on mennyt rantaan, mutta ei ole palannut. Siispä otin koirat naruun vähän ennen joenrantaa. Siellä olikin naapurin karhukoira. Oli irrallaan, seisoi tiukasti auton vieressä ja haukkui tomerasti. Entäs meidän koirat? Kulkivat ohi hipihiljaa, molemmat katseli muualle ennenkuin ennätin sanoa mitään ohimenosta tai väistämisestä??? Lienevät tavanneet aiemmin... Pelloille tultaessa päästin koirat irti, käveltiin pieni lenkki. Kotipolulla törmättiin metsästysjälkiin eli veriläntteihin lumessa. Samassa alkoi kuulua haukuntaa metsästä. En tiedä tuliko se läheltä vai kaukaa, mutta koirat pistin naruihin ja mentiin kiiruusti kotiin.

Kissat olivat koko päivän sisällä, mitä tekivät pienet piipahdukset pihassa.

Edithän on jo iso tyttö, joka käy yksinkin  ulkona . Se näet osaa tulla ikkunan taakse halutessaan sisään.

Tälle ikkunalle Edith ei vielä kiipeä, Lalli mahtailee.

Tungosta tallissa



Ei minulla mitään stereotypioita ole, mutta

Pojat on poikia!

Tytöt on tyttöjä!