Tämä on Ulpukka, ikä 3 kk. Ulpukka matkusti eilen auton etupenkillä sylissäni Polvijärveltä tänne meille. Matka sujui rauhallisesti, karitsainen katseli rauhallisesti maisemia. Naapurin Anne oli kuskina . Karitsanostosta tulikin monimutkainen ja vaiheinen tapahtuma. Tarkoitus oli ostaa kaksi karitsaa. Valinnanvaraa oli. Lopulta valitsin Ulpukan (hyvin kesy pullokaritsa) ja toisen ruskean tytön. Muut lampaat ja karitsat päästettiin ulos laitumelle. Ja sitten selvisi, että toisella valitsemallani oli jalka kipeä. No mietitään vaihtoehtoja. Sitten päätän että otan yhden emän ja kaksi karitsaa (olivat vielä sisätiloissa) ja Ulpukan kaupan päälle. Anne yrittää toppuutella: voidaan tulla huomenna uudestaan. Ei, tämä tahtoo nyt, heti! Ryhdytään pyydystämään pikkukaritsoita ja selviää, että molemmat on pässejä. No ei sitten. Ja niinpä lähden kotimatkalle yksi pikkukaritsa mukanani.

Kotona vien Ulpukan lammasaitaukseen. Siellä se määkii , isot lampaat ei ole huomaavinaan. Koirat pääsevät tarhasta ja kyllä huomaavat pikkuisen:

Ulpukka on synnyinkodissaan tottunut hoitajakoiriin. Ja kyllä se saakin hoitoa.

Päivän kuluessa Pimpula selvästi alkaa hyväksyä pikkuisen, Nippanappa sen sijaan mököttää. Koiratkin pääsevät alkuinnostuksesta ja puuhaavat jo muutakin aitauksessa.

Onneksi Ulpukka tietää kuitenkin olevansa lammas (ei ihminen, ei koira). Kun lähdemme koirain kanssa aitauksesta, Ulpukka menee lampaiden luo.

Sattui kyllä turhankin kalsea ilma muuttopäiväksi. Mutta eiköhän se aurinko vielä paistele.

Koirien kanssa oltiin illansuussa metsäkävelyllä. Eikä tarvinnut ketään huhuilla portilla, siellä oltiin jonottamassa pihaanpääsyä - ja äkkiä tarkistamaan lammastilanne.

Kalsea ilma on tehnyt muuten Lallista taas sisäkissan:

Illalla Ulpukka asettui nukkumaan Pimpulan viereen, ihan liki. Nippanappa oli vähän kauempana ja poispäin kääntyneenä.

Tänä aamuna Ulpukka juoksi ekana tervehtimään, kun mentiin aitaukseen.

Hoitajat aloittivat työnsä:

Lallikin liittyi tervehtäjiin.