Hupsista, tuli kesä.

Laitumet muuttuivat vihreiksi. Riku ja lampaat laiduntavat vierekkäin, aita on välissä, koska minun arvioini mukaan lampaat eivät pidä siitä, että Riku juoksuttaa niitä - ja huutaa (ilosta?). Kuivat heinät ovat yhteiset ja niitä elikot rouskuttaa yhdessä.

Päivän rutiinit ovat muotoutuneet. Aamulla lampaat menevät ensin omaan aitaukseensa. Riku odottaa rauhallisesti lampolassa - muutamia päiviä sitten vielä riekkui siellä päästäkseen yhtämatkaa ulos. Sitten talutan Rikun ulos. Laitan kuivia heiniä yhteisruuaksi sekä tietysti vettä. Koirat makoilee tienpäässä odottamassa: seuraava ohjelma on niiden aamukävely. Vielä ovat ensimmäisenä portilla palatessa. Hellepäivät onkin sitten vietetty varjossa makoillen. Kesävieraat tosin olivat ahkerina - kiitokset uurastuksesta.

Kun ilta vähän viilenee, lähdemme koirain kanssa kävelyttämään Rikua. Ja siitä se pitää - pärryyttelee mielissään huuliaan kävellessään. Koirat ovat vielä vähän kummissaan - onko tämä nyt oikeata kävelylle menoa??? Tulevat kyllä mukaan, mutta välillä täytyy kehoitella: kävellään vielä. Riku kulkee kauniisti  narussa. Aitauksessa  olemme harjoitelleet myös "seuraamista".

Kesäisten päivien kunniaksi olemme käyneet myös retkellä uimarannalla. Nukka ja vieraat kävivät vedessä.

Me Millan kanssa pysyteltiin kuivalla maalla.

Retkeen kuuluu yhteiset eväät.

 

Eilen piipahti luonamme Reetu - jo 11 vuotias Kaisan pentu.

 

P.S. Eilen päivällä kokeiltiin yhdessälaiduntamista.

Näin somasti sujui (Pimpula oli ainut joka pysytteli kauempana). Sujui somasti, kunnes Herr Richard sai mahansa täyteen ja aloitti juoksemisen. Lampaat paniikissa päin aitoja... No sain Rikun pysäytettyä ja päivää jatkettiin aidan erottamina. Koirilla on tässä ilmoittajan tehtävä: Rikun juostessa, koirat haukkuu.

Illalla istuskelin sisällä ja yhtäkkiä kuulen aasin komean huudon. Mikä, mikä!?!  Eipä muuta kuin että Riku seisoo tielle vievän portin edessä ja odottaa kävelylle lähtöä. Aasiko tyhmä?