Pääsiäistä on vietetty keväthankien seurassa hiihtäen, kävellen ja potkurilla. Koirat ovat juosseet.

Edith vietti kissanpäiviä nauttien pääsiäisvieraan seurasta.

Hiiri palautettu ja kiitoksia vastaanotetaan

- ah elämää!

Eilen käytiin Nukan kanssa kylillä. Lähdettiin alkuiltapäivästä. Enpä arvannut että osuttiin liikkeelle samaan aikaan, kun alakoululaiset olivat päässeet koulusta ja lähteneet ulkoiluttamaan perheen koiria. Ensin tuli vastaan jokin jättikoira, jonka taluttajalta kuluu vielä muutama vuosi ennenkuin pääsee kouluun. Seurueeseen kuului vielä muutama parisenttiä pitempi kaveri. Lapset pysähtyivät , selvästi miettimään, kun näkvät minut Nukan kanssa.  No otimme vihjeestä vaarin (enkä tietenkään halunnut säikyttää lapsia!) ja vähän väistyimme tien reunaan. Kävelivät ohi rauhallisesti ja Nukka seisoi rauhallisesti. Jatkettiin matkaa ja vastaan tuli kolme pientä lyttynaamaista koiraa, taluttajana poikanen. Koirat olivat tosi pitkissä flekseissä, paitsi yksi oli irrallaan. Tämä koiruli tulee tietysti kuono tuhisten luoksemme. Pistin kassin eteen ja kehoitin palaamaan pikku-isännän luo. Lopulta lähti. Entäs Nukka - ei ollut moksiskaan!

Käytiin kirjastossa ja käveltiin a`la Milan kunnon lenkki . Nukka kulkee kylillä ihan oppikirjojen ja -videoiden mukaan - sitä jaksan ihmetellä.

Pääsiäisenä aloitin lampaiden kerinnän. Nippanapalla on niin rasvainen villa, että se täytyy pelastaa vanuttumiselta. Nippanapan kanssa meillä on keritsemissopimus: se seisoo irrallaan kerittävänä, kunnes kyllästyy. Sitten jatketaan toisena päivänä. Se toinen päivä oli eilen. Minä kyykin ja saksin Nippanappaa ja muut lampaat ja aasi tulevat osallistumaan. Vähän yritän tyrkkiä niitä tiehensä. Nukka tietysti osallistuu myös. Eilen sille tuli joku kohtaus. Se tunkee itsensä lähes syliini ja alkaa muristen karkoittamaan katselijoita  pois. Murisee jopa Rikalle.  Elikot väistyvät hämmästyneinä! Minä kylläkin toppuuttelen Nukkaa - ole kiltti lampaille. Nukka käy nuolaisemassa Unelmaa, mutta on sen näköinen, että vääryys tapahtui. Ehkä niin.

Kevään ensimmäinen joutsen tavattiin  silmästä silmään eilen. Joutsenet ovat tulleet jo muutamia viikkoja sitten. Olemme nähneet niitä lentämässä ja niiden mekastus (laulu?joutsenet) kuuluu iltamyöhälle. Mutta tämä joutsen oli meidän kävelyreitillä pellolla, makoili yksikseen. Me kiertelimme toisella pellolla . Päätin kuitenkin että ohitetaan lintu lähietäisyydeltä. Varmuudeksi laitoin koirat kiinni. Seisottiin sitten muutaman metrin päässä. Joutsen katselee meitä, me sitä. Lintu nousee hitaasti, ääntelee pari kaklatusta ja kohoaa siivilleen. Koirat seisoo hiljaa . Ja sitten on tietysti kehujen paikka

Kohtaamiset voivat tosiaan olla arvoituksellisia. Niinkuin  esimerkiksi Nukan ja Lallin. Sisällä ne väistelevät toisiaan. Nukka ei uskalla (?) tulla sohvalle jos Lalli makaa siinä. Lalli ei tule eteiseen jos Nukka on siellä. Mutta pihalla, siellä ollaan vieri vieressä, haistellaan yhdessä jotakin mielenkiintoista, vaanitaan hiirtä rinnakkain.