Helleviikko takana, tänään täytyi jo aamukävelylle pukeutua toppatakkiin.

Helteellä oleillaan varjossa:

puiden suojassa

talon seinustalla'

varjossa siis. Lempi ja Hilppa ovat vallanneet viileät kivet.

Sama polku kesät talvet!

Lepposia päiviä ja rauhallisia viikkoja vietettäessä, ehdin jo huolestua, että loppuuko meiltä tarinan aiheet. Vaan eipä onneksi! Olimme koirakoulussa Nukan kanssa hellepäivän iltana. Aluksi Nukka oli vetelä, ei meinannut aivoista löytyä oikeita ratoja. Hetken venkoilun jälkeen se kuitenkin seurasi ja hyppäsi mallikkaasti.Otimme pari vauhdikasta agility-tyylistä hyppyä - hauskaa. Ja sitten suoraan hypystä Nukka pinkaisee pois kentältä ja kuuluu ärinää ja vinkunaa!!!! No minä juoksen karjuen perässä hakemaan  ärisijää pois. Oli se heti väistynyt pikkiriikkisen koiran kimpusta, kun ihmiset oli sitä komentaneet tai se oli tajunnut uhkailuni. Siinä minä sitten pyytelen anteeksi (oikein koulutusliivein pukeutuneena) ja pahoittelen. Nukka maassa selällään. Ei onneksi ollut sattunut toiseen koiraan ainakaan fyysisesti. Jaa, jaa.

On toki Millastakin tarina kerrottavaksi. Millan "pahat" teot ovat kylläkin vain huvitttavan luokkaa. Jokin aika sitten jätin Millan sisälle odottelemaan, kun läksimme Nukan kanssa opiskelemaan. Millan saa tällöin aina jotain herkkua pureskeltavakseen. Kotiin palattuani huomaan, että joku on popsinut suklaakeksit. Keksipaketissa on pahvinen päälliskuori ja sitten ulos vedettävä muoviosuus, jossa keksit sijaitsevat. Paketti oli avattu, niin että muoviosaa oli vedetty hiukan esiin, yhden keksin verran. No Milla olikin toiminut hyvin taitavasti: se oli vetänyt muoviosan ulos ja popsinut keksit siististi. Pahvinen kuori oli aivan ehjä. Ihmettelinkin miksei Milla ollut syyllisen näköinen, kun palasin. Yleensä näen siitä heti, jos se on ryöstänyt ja repinyt jotain (unohtunutta juustopakettia, leipäpussia). Nytpä tiedän, että syyllisyys liittyy repimiseen, ei syömiseen.