Rikka on ylittänyt Niva-joen sillan, kop-kop-kopisten. Eka kerta naksuttimen avustuksella ja palatessa muina aaseina. Kävelyreitit pitenee,paitsi jos ei huvita. Omalla porukalla oltiin Rikkaa kävelyttämässä, mutta ei päästy pitkälle. Ei vaikka oli Lallikin mukana apujoukkoina.

Pääskyset ovat saapuneet - rakentelevat pesää vajaan. Vajan katto on korkealla, toivon hartaasti etteivät kissat kehtaa kiivetä niin ylös.

Kuva Marjukka N-A

"Katsotaan vaan"  Koirat tarkkana kun telkkäpari uiskentelee joella. Vappu-koira isäntineen ja emäntineen kävi kävelyretkellä, mutta vain  Millan ja Nukan onnistui päästä kuvaan. Täytyy tehostaa kohteliaisuus-koulutusta.

kuva L.Koski

Nukka sen sijaan osallistui jälkikoulutukseen Aihkin ja Raikun opintoporukassa. Ensin tehtiin esineruutu ja Nukka toi perille asti löytämänsä hanskani! Vau! Nukka kylläkin löysi ensin Raikun ja Aihkin emännän hanskan, mutta jätti sen metsään. Omia ei jätetä...

Jälki tehtiin Nukalle uusien oppien mukaan niin että jäljen päästä löytyy ihminen. Ensimmäinen jälki - no jätetään se omaan arvoonsa. Toinen jälki (korjausjälki) meni oikein hyvin.

kuva L.Koski

Olisi asiaa emännälle.

Tänä aamuna kukkui käki! Kesän tuloa se tietää.

Laitumelta löytyy jo vihreää syötävää.

Rikan kanssa on kävelty pelloilla ja teillä.

Rikka taitaa pitää kevätkävelyistä, niin somasti se kulkee.

Joskus toki täytyy pysähtyä miettimään, mitä siellä oikein olikaan. Kun mietintä on valmis, matka jatkuu. Rikallahan oli viime kesänä kauhukokemus ojaan uppoamisesta, jonka jälkeen pieninkin oja on ollut kamala paikka. Vaan päivänä muutamana Rikka uskalsi ylittää ojan! Ensin se pysähtyi ja aikoi kääntyä. Se estettiin ja Rikan tehdessä pienen pienen liikahduksen eteenpäin - naks naksuttimella. Ja niin pikkuhiljaa ylitettiin oja. Eläköön naksutin! Seuraavalla kerralla Rikka meni ojan yli kuin tyhjää vain. Vielä on voitettavana siltakauhu...

Nukan kanssa olimme viikonloppuna jälkileirillä. Aloitettiin peltojäljellä. Nukka meni tapansa mukaan hitaasti ja hartaati, kunnes pysähtyi. Seisoi edessäni ja inisi - en mie tiijä missä se jälki on. Sain ohjeeksi vain odottaa. Odotin ja odotin ja hetken kuluttua Nukka siirtyi jäljelle ja jatkoi etenemistä. Tiesi tasan tarkkaan missä jälki oli, mokoma. Seuraavaksi Nukalle sitten laitettiin metsäjäljet, joiden lopussa oli ihminen namupurkin kanssa. Tämä innostamiskonsti tepsikin hyvin. Viimeinen harjoitus olikin sitten sellainen, etten olisi uskonut että siitä kunnialla selviämme. Seitsemän koiraa, muutaman metrin välein, teki peltojäljen yhtä aikaa.  Jälki oli tiuhasti namutettu. Ja siinä se Nukka kulki (hitaasti ja hartaasti) jälkeä seuraten ja namin sieltä täältä popsien. Pari kertaa pysähtyi katsomaan muita koiria, odotin hipihiljaa - ja Nukka jatkoi matkaa. Oli mukava leiri, vaikka koko lauantain satoikin ja vaikka olimmekin vähän erityisluokkalaisia (!?). Opetus ja ohjaus oli mahtavaa, tuli ihan ajatus olisiko meidän pitänyt harrastaa eikä vain harrastella.

Osaan mie oksia tuoda!

Tänä iltana saimme osallistua Raikun synttäreille. Onnea 4-vuotiaalle!

Kuva L.Koski

Juhlijat yhteispotretissa. Lisää kuvia juhlatapahtumasta Aihkin ja Raikun blogissa.

Edellisessä kirjoituksessa kehuskelin miten somasti Nukka kulkee narussa. Sitä se tekee edelleen . Käytiin taas kylillä ja saatoin leikkiä esiintyväni telkkarissa - siinä "jälkeen"- osuudessa. Mutta sitä minä ihmettelen miksei noissa ohjelmissa ja oppaissa ole kerrottu mitään näiden laumautumis/johtajuus yms tarpomisten sivuvaikutuksista?. Viimeksi kun tultiin Nukan kanssa kyliltä, sohvalla ansaittuja päiväunia nukkunut Milla tuli häntä huiskien tervehtimään. Tai siis yritti tulla. Eräs (nimi alkaa N:llä) katsoi pahalla silmällä ja Milla perääntyi. Eikä se tullut vaikka kuinka kutsuin. No, pistin Nukan vessaan ja päästin Millan tervehtimään ja sitten ulos. Hetken päästä laitoin Nukankin ulos. Itse kurkin ikkunasta, siellä ne olivat somasti yhdessä. Sitten otin narun käteen ja menin ulos. Nukka pyörittää innoissaan häntäänsä ja kipittää luokseni. Kävelin sen ohi ja laitoin narun Millalle. Nyt sitten tiedän miltä näyttää koira jota on lyöty tosi lujasti ällikällä, Kävelytin Millaa hetken pihassa.

Nukalla on juoksu ja sattuneista syistä (kts yllä)

Millakin saa kulkea narussa!

(Jo silloin kun Nukalla oli nuorisorikollisuusvaiheensa, huomasin että taluttimeen pääsy on sille palkkio. Ensin yritin pitää Nukkaa narussa, ettei se ärhentäisi muille koirille. Siitä se vaan nosti volyymia. Niinpä noina kauheina aikoina minulla oli Kaisa ja Milla narussa, turvassa ja Nukka irrallaan, hyljeksittynä. Systeemi toimi. Huh, oli ne muuten kauheita aikoja, onneksi meillä ei ollut silloin blogia - paljolta olette säästyneet.)

Nukalla siis juoksu. Kuuntelen ulvontaa ja kuljetan koiria narussa. Tosin metsässä päästän ne irti - nythän siellä ei ole koiria, kun koirien kiinnipitoaika, vai mitä.

Tässä harjoitellaan paikallaan pysymistä remmien irroituksen jälkeen.

Rannalla joutsenia kuunnellen

ja taukonamia odottaen.

Järven jää sinertää, kohta muuttunee vedeksi!

Pihasta lumet ovat paikoitellen sulaneet. Lampaat ja aasi kiertelevät pälvipaikkoja ruohoa etsien. Ei sitä vielä toki ole, mutta saavatpa liikuntaa.

Vartiojoukko vastaanottamassa pihaan tulevaa autoa. Kuka lienee valppain?

Pääsiäistä on vietetty keväthankien seurassa hiihtäen, kävellen ja potkurilla. Koirat ovat juosseet.

Edith vietti kissanpäiviä nauttien pääsiäisvieraan seurasta.

Hiiri palautettu ja

kiitoksia vastaanotetaan

- ah elämää!

Eilen käytiin Nukan kanssa kylillä. Lähdettiin alkuiltapäivästä. Enpä arvannut että osuttiin liikkeelle samaan aikaan, kun alakoululaiset olivat päässeet koulusta ja lähteneet ulkoiluttamaan perheen koiria. Ensin tuli vastaan jokin jättikoira, jonka taluttajalta kuluu vielä muutama vuosi ennenkuin pääsee kouluun. Seurueeseen kuului vielä muutama parisenttiä pitempi kaveri. Lapset pysähtyivät , selvästi miettimään, kun näkvät minut Nukan kanssa.  No otimme vihjeestä vaarin (enkä tietenkään halunnut säikyttää lapsia!) ja vähän väistyimme tien reunaan. Kävelivät ohi rauhallisesti ja Nukka seisoi rauhallisesti. Jatkettiin matkaa ja vastaan tuli kolme pientä lyttynaamaista koiraa, taluttajana poikanen. Koirat olivat tosi pitkissä flekseissä, paitsi yksi oli irrallaan. Tämä koiruli tulee tietysti kuono tuhisten luoksemme. Pistin kassin eteen ja kehoitin palaamaan pikku-isännän luo. Lopulta lähti. Entäs Nukka - ei ollut moksiskaan!

Käytiin kirjastossa ja käveltiin a`la Milan kunnon lenkki . Nukka kulkee kylillä ihan oppikirjojen ja -videoiden mukaan - sitä jaksan ihmetellä.

Pääsiäisenä aloitin lampaiden kerinnän. Nippanapalla on niin rasvainen villa, että se täytyy pelastaa vanuttumiselta. Nippanapan kanssa meillä on keritsemissopimus: se seisoo irrallaan kerittävänä, kunnes kyllästyy. Sitten jatketaan toisena päivänä. Se toinen päivä oli eilen. Minä kyykin ja saksin Nippanappaa ja muut lampaat ja aasi tulevat osallistumaan. Vähän yritän tyrkkiä niitä tiehensä. Nukka tietysti osallistuu myös. Eilen sille tuli joku kohtaus. Se tunkee itsensä lähes syliini ja alkaa muristen karkoittamaan katselijoita  pois. Murisee jopa Rikalle.  Elikot väistyvät hämmästyneinä! Minä kylläkin toppuuttelen Nukkaa - ole kiltti lampaille. Nukka käy nuolaisemassa Unelmaa, mutta on sen näköinen, että vääryys tapahtui. Ehkä niin.

Kevään ensimmäinen joutsen tavattiin  silmästä silmään eilen. Joutsenet ovat tulleet jo muutamia viikkoja sitten. Olemme nähneet niitä lentämässä ja niiden mekastus (laulu?joutsenet) kuuluu iltamyöhälle. Mutta tämä joutsen oli meidän kävelyreitillä pellolla, makoili yksikseen. Me kiertelimme toisella pellolla . Päätin kuitenkin että ohitetaan lintu lähietäisyydeltä. Varmuudeksi laitoin koirat kiinni. Seisottiin sitten muutaman metrin päässä. Joutsen katselee meitä, me sitä. Lintu nousee hitaasti, ääntelee pari kaklatusta ja kohoaa siivilleen. Koirat seisoo hiljaa . Ja sitten on tietysti kehujen paikka

Kohtaamiset voivat tosiaan olla arvoituksellisia. Niinkuin  esimerkiksi Nukan ja Lallin. Sisällä ne väistelevät toisiaan. Nukka ei uskalla (?) tulla sohvalle jos Lalli makaa siinä. Lalli ei tule eteiseen jos Nukka on siellä. Mutta pihalla, siellä ollaan vieri vieressä, haistellaan yhdessä jotakin mielenkiintoista, vaanitaan hiirtä rinnakkain.

Mahtava hankikanto tänä aamuna. Niinpä koirain kanssa pelloille hiihtämään.

Vauhtia piisaa! Tämä on kyllä yhdessä vaeltelua, vaikka etäisyydet ovatkin aikamoiset.

Tauolla valppaat vahdit pysyttelevät lähellä.

Ja taas mennään (huom. koirat ovat kuvassa).

Kotipihalle päästyä ei lähikontaktista ole puutetta ja saatte keväiset kuva-arvoitukset:

Mikä?

Entäs tämä?

Vaan tätä ette arvaa (ei enää meidän pihasta):

Mikä, mikä???

No sehän on koirakoululainen Riemu joka

suorittaa luoksetulon! (Nämä kuvat ovat Pyhäselän koirayhdistyksen kuvia).

Päivänä muutamana oli pihassamme kaukomaille matkaavien lankojen tarkistustilaisuus.

Tarkistuksen suorittivat tietysti

Ulpukka ja Nippanappa sekä

Unelma.